Paluu arkeen

Nyt on kulunut n. viikko elämää Suomessa ja työviikkoa jäljellä tämä päivä. Jetlagin sain hoidettua suunnilleen keskiviikkoon mennessä ja nyt alkaa olla olo taas ihan ok - joskin töissä väsyttää aika lailla. Erinäköistä tehtävää on ollut ihan riittävästi; kolme pyykkivuoroa, kämpän järkkäämistä ja siivoamista, ensi luistelukauden byrokratiaa jne.

Viikon paras uutinen tuli Evtekistä, josta saapui kirje kouluun hyväksymisestä. Nyt siis loppuu tää työ/pääsykoekierre! Opiskelenpa siis mediatekniikkaa seuraavat vuodet. Japanin opiskelu jäi taas (ja viimeisen kerran) vain haaveeksi. Toivottavasti tuolla AMKssa vois ottaa jotain jaapponin kursseja.

Paluu Suomeen on nyt joka tapauksessa tehty.

Japani saattaa olla nousevan, mutta ehdottomasti myös laskevan auringon maa

Vikat sanat

Oukei ateriat nautittu ja lopulta myos laja levyja hankittu. Tas on viel hetki safkojen sulattelua ja sit varmaan suoraan nukkumaan. Aamulla heratys kuudelta ja ei muuta ku menoks. Aion varmuuden vuoks olla Naritan lentskarikentalla jo puol ysin maissa, niin on pelivaraa jos jotain menee pieleen. Toisaalta pitaa myos herata aikasin, mika ei koskaan oo kivaa.

Mutta! Ei voi kyl oikein muuta summata ku et Japani on kelpo mesta! Kielimuuria en pida mitenkaan kovin isona ongelmana ja safkat ainaki on maistunu. Opin matkalla ainakin sen, etta ne nuudelit vedetaan puikoilla ja sen, etta hanuripesun omaava vessa on jees (joskin se sulkijalihaksen lapaiseva suihku on jo vahan liikaa)!

Jopa tokiossa parjaa jonkun aikaa n. 25e paivabudjetilla, joskin se sit tarkoittaa sita, ettei tee mitaan ihmeellista ja syo tosi halvalla. Mut sanotaan et sellanen 35/40e on ihan jees kaikkeen.

Nahtavaa on liiaksikin; tormasin tanaan meksikolaisiin, jotka on ollu pelkastaan tokiossa 4kk, eika kuulemma oo aika kayny pitkaks. Oli joka tapaukses hyva homma, et tein ison lenkin maan ympari, koska paikat todellakin oli enemman tai vahemman erilaisia.

Lauri emon suosittelee. Melkein yhta kova ku Suomi!

Palasin vikaks yoks samaan hostelliin, jossa olin alunperin. Vastaanotto oli poikkeuksellisen lammin, koska Lauri sanin sijaan tanne palasi Lauri emon!


Kavin viela tsekkaa Roppongia hieman, sateinen maisema

Sadekausi on taalla

Viimeinen hostellin vaihto suoritettu! Enaa pitaa siis huomenna raahautua lentokentalle. Viel olis yks paiva jaljella. Eilinen ostosreissu ei mennyt ihan putkeen; paatarkoituksena oli ostaa parit housut kun kaikki on liian isoja talla hetkella. No, ma oon kuitenkin viela piirun verran liian iso naitten japsien housuihin. Taal loppuu vyotarokoot sinne 34 tienoille (30 ja 32 varmaan yleisimmat) ja lisaks leikkaus on sellanen et ei vaan istu. Kenkien koot loppuu myos sinne 42:een, eli ku olis yhden koon pienempi jalka niin asiat olis hyvin, kengat on taal nimittain kohtuu halpoja talla hetkella. T-paidat onneks toimii.

Nyt lahen viel kiertaa kaupunkia yheks paivaks ja illalla pitaa kayda vetaa jotkut kunnon safkat.

Unohtui edellisessa postissa mainita, etta se sadekausi sitten vihdoinkin tuli tanne Tokioonkin. Ihan torkeen hiostava ilma koko ajan ja lahes koko ajan tippuu enemman tai vahemman vetta taivaalta. Av rektum. Sateenvarjo tulee todellaki tarpeeseen taalla!

Tokiossa jalleen!

Taalla ollaan taas. Pysahdyin matkalla Moriokassa, lahinna ostamaan nuudeleita ja katselemaan paikkoja. Paikan paalla talsiessa kuitenkin alko kisavasymys vaivaamaan ja visiitti jai pari tuntia lyhyemmaksi. Mukaan tarttui pari pakettia paikallista Reimen-nuudelia, joka on todella hyvaa! Samoin tormasin levykauppaan ja pari 12"sta tarttui matkaan.

Matkakassa on jaanyt reippaasti alle suunnitellun budjetin, joten ajattelin suunnata huomenna katselemaan vahan vaatteita - niille kun on aina kayttoa ja taalla on alet menossa. Viela olis kiva loytaa parit rumpubassosinglet. Katotaan miten kay.

Ihan hyva meininki siis edelleen, joskin on pakko myontaa, et vahitellen taalta vois tulla kotiinkin. Ei ihan kevytta raahata tota 30kg (?) roinavuorta mukana hostellista toiseen.

Hirosaki

Hieman faktaa Hirosakista.

Hirosaki on Pohjois-Honshulla, Aomorin prefektuurissa sijaitseva kylä, jonka väkiluku on noin 160 000. Painotan, että kyseessä on silti nimenomaan kylä - täällä ilmeisesti vaaditaan ainakin 500 000 asukasta, että aletaan puhua kaupungista. Kylä on tunnettu omenatuotannostaan; yksin Hirosakissa tuotetaan enemmän omenaa kuin koko muussa Japanissa yhteensä. Hirosakista löytyy perinteiseen tapaan myös linna puistoineen ja vallihautoineen. Englantia en ole täällä kuullut vielä kenenkään puhuvan (jos ei siis lasketa Hugossoneja). Kaupungin sijainti on sinänsä melko näyttävä, sillä vain reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta kohoaa Iwakisan, jota kutsutaan Aomorin Fujiksi. Yhdennäköisyyttä myös on, vaikkakin Iwakisan alle 2km korkeudellaan ei pääse Fujin n. 3km lukemiin.

Tässä aivan majapaikkani lähellä sijaitsee Ringo koen, eli Omenapuisto. Mestassa viljellään ties kuinka montaa omenalajia ja puita tosiaan on aika näyttävä määrä. Runsas omenatuotanto tarkoittaa myös sitä, että täältä saa lähes mitä tahansa omenaa sisältävää tavaraa, esimerkiksi omenaviinietikkaa ja ymmärtääkseni jonkinlaista omenasoijakastiketta. Itse tyydyin järjettömän helteen takia syömään vain omenapehmistä, joka ainakin maistui melko keinotekoiselta.

Omenapuita, taustalla Iwakisan


Omenaa


Kenenköhän omppuja täällä nyt syödäänkään?


Hirosakin keskustasta


Tämä vartiotorni oli alunperin 5-kerroksinen, mutta salama poltti sen ja tilalle rakennettiin matalampi rakennelma


Kasvitieteellisestä puutarhasta


Samaisesta paikasta

Huomioita Japanista

Hyvää iltaa, rakas lukijakuntani!

Saavuin illan suussa Hirosakiin ja nyt kirjoitan tätä Hugossonien majapaikasta. Talossa asuu Alvar vaimoineen ja huushollin managerina toimii Pikku-Viktor (kyseessä ei nyt siis ole koira). Vastaanotto oli jälleen kerran lämmin, ja sekös tätä poikaa miellyttää.

Joka tapauksessa kerron nyt teille joitakin huomioita Japanin maasta.

Ihmettelin pitkään, miksei julkisissa tualeteissa ole juuri koskaan käsipaperia tai mitään muutakaan, mihin kätensä kuivata. Olen tullut siihen tulokseen, että puute johtuu yksinkertaisesti räteistä, joita ihmiset muutenkin jo kantavat mukanaan. Näillä pyyhitään lähinnä hikeä naamalta.

Toinen vessoihin liittyvä salaisuus on vessapaperin yleisesti surkea laatu. Meninpä sitten julkimovessaan tai yksityishuushollin käymälään, on paperi aika lailla poikkeuksetta täysin surkeaa. Ilmeisesti tämä on johtanut tai on johtumo pesuominaisuuden sisältävistä pöntöistä! Tadaa!

Kolmatta asiaa en itse asiassa tajunnut itse, vaan kuulin tästä aussilta, joka on naimisissa japanilaisen kanssa ja osaa myös jonkin verran lukea tekstiä täällä. Homman nimi on siis se, että täällä on joka paikassa muistutuksia, joissa muistutetaan käyttäytyä hyvin liikenteessä, olla roskaamatta, puhumatta puhelimeen junassa, välttämään tupakointia, olemaan ruokkimatta eläimiä puistoissa, kävelemään tietyllä puolella (ei siis aina vasemmalla) kulkuväylää jne. Itse olen sitten myöhemmin huomannut tämän todellakin pitävän paikkansa. Näitä kylttejä tai valotauluja on joka puolella ja yleensä ainakin kyltit on naamioitu hyväksyttävämpään muotoon, eli niissä jokin eläin kehottaa tekemään sitä tai olemaan tätä.

Neljättä asiaa en nyt jaksa kirjoittaa, koska haluan nukkumaan. Oia suminasai, Finlando!

Sayonara, Hokkaido!

Tässä vikat sanat Sapporosta.

Eilen päivä meni kaupunkia kierrellen ja illalla käytiin parilla tuopilla ja maistelemassa vähän lisää herkkuja. Japsit todellakin taitaa tän ruokapuolen. Suomessa baarista saa sen tuopin kylkiäiseksi niitä vanhoja suolapähkinöitä tai perunalastuja, mut täällä vedetään kaalia jossain soossissa, friteroitua kanannahkaa, wasabisimpukkapalasia yms. kivaa.

Tänään kävin sitten Toya-järvellä, joka on parin tunnin junamatkan päässä Sapporosta. Sinänsä vähän ikävänä yllätyksenä tuli, että tää kristallinkirkas järvi ei omannut yhtäkään uimarantaa, vaikka hotellia olikin pistetty rantaviiva täyteen. Otin lautan Nakajima-saarelle ja päätin ottaa siellä ohjat omiin käsiin. Uikkarit päälle yleisövessassa ja ei muuta ku järveen. Teki hyvää siihen asti, kunnes tajusin, että oon kahden rannalla oleilevan täyskasvuisen joutsenen reviirillä. Tuli vähän kiire pois vedestä kun iso lintu lens suoraan siihen viereen ja alko kuumottamaan siel perässä. Onneks ei tullu piiskaa, juoksin heti kun sain vaan kunnon otetta pohjasta! :)

Myöhästyin junasta takaspäin tullessa, mutta se oli osittain hyvä juttu, koska näin auringonlaskun merenrannalla. Oli muuten kaunis näky kun iso punanen mölli laskeutu vuorien taa ja koko taivaanranta jäi hohtamaan punaisen, sinisen ja violetin sävyjä.

Takas naon kämpille päästyäni oli vuorossa matkan tärkein koitos: Nattoo. Vain kaksi sanaa: HYI HELVETTI! Huomenna joka tapauksessa juna vie takas Honshulle, tarkemmin ottaen Hirosakiin. Siellä maanantaina taidotreenit. Tiistaiaamuna otan junan Moriokaan, hengaan siellä muutaman tunnin ja jatkan matkaa Tokioon. Siellä siis myöhään tiistai-iltana. Sit pari päivää ihmettelyä ja ei muuta ku takas kotiin.

Japanilaista merenrantaa


Lauri emon laivalla


Saavutin jonkinlaista suosiota, tässä yksi reissun parhaista kuvista


Mun uimaranta


Ilkeä eläin


Natto maistui (ei itse asiassa kuitenkaan niin kauheeta ku luulin)

Capoeira!

Taa löyty ihan törkeen siisti laji: Capoeira! Hyvää hikoiluu liitettynä loistavaan musaan ja ainakin tällä kertaa mukaviin ihmisiin. Hyvä meininki. Homman nimi on siis se, että Nao on harrastanu tota nyt vajaat 2kk ja se vei mut eilen mukanaan treeneihin. Tanssistudioo pitää jäbä omassa talossaan, josta löytyy pieni sali - mahtuu tekee kaks kärrynpyörää ja on huoneen toisessa päässä. Salin pitäjä oli todellinen machoman, hyvä esimerkki Bonanzalle. Ilmeisesti herra oli viettäny jonkun verran aikaa Japanin ulkopuolella, koska läpät oli aika härskejä. Mut tosiaan hyvä lämmin henki ja 2h treenit veny noin puolella tunnilla, jonka jälkeen jengi jäi viel heittää läppää.

Capoeiran lisäks ohjelmaan kuulu sambaa, joka tuntuu itse asias aika loogiselta, koska se tekee tosi hyvää nimenomaan lantionseudun hallinnalle. Nao kerto et nää oli tanssinu yhen tanssin keskellä risteystä yleisölle viikko sitten. Eilen selvis, et tää tanssi oli vedetty Ketchup songiin (vieläks joku muistaa tän?), hauska juttu :)

Se voipi olla, että jos vaan aika antaa periks ja jään stadiin vielä kesän jälkeen, niin suattaapi alkaa tällainen harrastus. Sai mut vakuuttuneeks.

Studio Frio


Sitä itseään


Vähän loppulämpöä


Musta tehtiin sitten Lauriemon ja pääsin heti tositoimiin, uhrina sensei


Lauriemon seikkailee

Tsingiskaani!

Reetunki esittämä megaralli on saavuttanut niin suuren suosion Hokkaidolla, että täällä on jopa Tsingiskaani-niminen ruoka. Kyseessä on lammasviipaleet, jotka käristetään itse pöydässä olevalla käriskärismasiinalla. Ohessa nautitaan sit esim vihanneksia ja udon-nuudelia (paksu nuudeli), jotka myös lämmitetään pannulla.

Lammas-tsingiskaanille vaihtoehtona ainakin eilen korkkaamastamme paikasta sai peura-tsingiskaania, joka oli myös varsin kelvollista kamaa. Näiden lisäksi listalta löytyi sian paksusuolta, joka tietenkin testattiin. Sitä varten oli omanlainen pannu ja todella hyvä soossi. Suoli oli vähän kuin pekonia, mut paljon sitkeempää eikä maistu juuri miltään -- paitsi siltä herkulliselta kastikkeelta. Bonanza seal of approval approved!

Kuten tämän perusteella arvata saattaa, kasvissyönti ei ole Japanissa kovin tunnettu termi. Suunnilleen kaikissa kasvisruoissakin on kalapohjainen liemi, joten fennovegaanin on tänne turha matkustaa, ellei sitten ota mukaan avaruussafkaa ja amfetamiinia. Naon kaveri Syouko osas kertoa, että Aomorista (minne oon täältä Sapporosta sunnuntaina matkaamassa) saa hyvää heppaa. Voi siis olla, että pitää maistaa paikallista Histamiinia!

Näitä herkullisia mättöjä nautittiin Naon ja Syoukon kanssa hyvillä mielin, jonka jälkeen suunnattiin vielä pelihalliin räpsii parit kuvat. Taas tuli loistojälkeä!

Lihhoo lihhoo!


Iron chef Nakagawa


Olisivat vaan panneet sen lintsin maailmanpyörän lasipalatsin taakse!


Susukino-risteys taitaa näkyä aika monessa mediatuotoksessa, sillä paikka näytti tutulta


Laurisan to Syoukosan


Photobooth mania!!

Mäkihyppyä

Lähdin sitten aamupäivällä kävelemään, valitsin suunnaksi sen, missä näkyy vuoria. Reilun puolen tunnin jälkeen löysin itseni mäkihyppyreiden tienoilta. Pitihän siellä ylhäälläkin sitten käydä. Ihan kivat maisemat ja samoin kivaa metsää pienine polkuineen. Ehdottomasti kannattava reissu.

Takaisin tullessa valitsin toisen reitin ja koska mulla ei ollut karttaa, sattui se minkä uskoinkin sattuvan: LOST! Mulla meni paluumatkaan varmaan kolme tuntia.. Loppuvaihees alko jo päässä keittää aika pahasti ku etsin itseni tonne rautatieasemalle (otin itse asiassa paikallisjunan toiselta asemalta, kun olin kävelly sen verran ristiin) ja siel alko olla tietenki iltapäivän pahin ruuhka. Sit täält Japanist löytyy kyl niit päätä kiehuttavia piirteitä, kuten ärsyttävää smurffimusan kaltaista, jota tuutataan kauppojen edustalla kadulle. Todella ärsyttävää, kun haluaisi jo kovasti päästä jalkojaan ja pollaa lepuuttamaan.

Nao tullee töistä näillä näppäimillä ja sit pitäs keksiä, mitä einestä sitä suuhunsa laittais.

Sapporon suurmäki


Maisemaa hyppyrin tornista


Paikka on koulujen suosiossa


Päivän luontokuva

Antakonoyarou!!

Vähän vielä lisäystä eilisen saldoon. Tuli taas nimittäin opittua kieltä, ja siinä samalla löyty myös uus ehdoton suosikkisana:
ANTAKONOYAROU! -- Vapaa käännös on "Mitä helvettiä?" Kunnon Kitano-murinaa, sopii joka pojan suuhun.

Sit tuli taas vedettyä vähän erilainen raflasetti, yakitoreja, eli tollasia pieniä lihavartaita. Löytyy kanaa, kalaa, lihaa, pekoniin käärittyä riisimönjää (nimeä en nyt muista mut hyvää oli), erilaisia jauhelihasta tehtyjä juttuja jne. Mun suosikki oli kuitenkin porsaan maksa. Oli ihan törkeen hyvää grillattuna ja sipulin kera! Tässä mestassa tuli maha täyteen reilulla 2000 jenillä (n. 15e). Halvemmallakin pääsee jos ei oo ihan järjetön nälkä ja jättää oluen pois.

Nyt pitäis ryhdistäytyä ja lähteä katselemaan Sapporoa. Ei vaan millään tahdo saada itteään ylös tänään.

Hokkaidon luonto alkaa näyttää jo vähän enemmän Suomen vastaavalta. Löytyy jonkinlaista havupuuta ja erityisesti silmään osui koivu!


Nao ja tyylikkäät olkisaappaat


Yakitori

Tsukiji - Hokkaido

Tsukijin fisutori tosiaankin on iso. Paukin sinne maanantai-aamuna siinä ennen seiskaa. Kaiken maailman ihme-elävää ne siellä myy! Lisäks löytyy pari veitsikauppaa ja muutakin krääsää myydään. Kala ja muu safka kuitenkin päätuotteena. Paljon oli turistia, mut kaipa se ihan näkemisen arvoinen paikka onkin.

Tän session jälkeen menin vielä hostellille ottaa pienet tirsat ja sit lähdinkin kohti Hokkaidoa. Tää yht. n. 12h reissu oli niin kauan ihan siedettävä kun oli vielä valoisaa, mut vikat tunnit oli kyllä niin suolesta että... Shinkansen-luotijunat kulkee vaan Honshulla (mahd. Kyushulla myös, en tiedä), joten Hokkaidon puolella mentiin paljon hitaammalla menopelillä. Jotain matkan kulusta kertoo se, että Yli puolet matkasta meni reilussa neljässä tunnissa ja loput vei tuplasti niin paljon.

Sen verran on joka tapauksessa pakko kehua Japan Railin toimintaa, että vaikka aikaa voisi junassa istuessa kuluakin, ovat junat aina (aina!) aikataulussa. Äkkiseltään luulis et junat vois vetää sen reittinsä vähän nopeemmin, koska asemilla ollaan välillä aika montakin minuuttia ja välillä pysähdellään keskelle ei-mitään, mutta aikataulu pitää! Ihan samaa ei voi sanoa VR:stä, jossa aikataulut on selvästi juosten kustuja.

Joka tapauksessa nyt ollaan siis Sapporossa ja tänään käytiin tutustumassa vähän vanhaan Hokkaidoon (kylän kokoinen museo), koska täällä ei juuri vanhoja rakennuksia muuten näy. Huomenna oli vakaana aikomuksena matkata vuorille, mutta koska sää on pilvinen/hieman sateinen, päätin jättää homman ainakin toistaseks väliin – ei oo oikein ideaa mennä vuorille, jos siellä ei nää 200m pidemmälle.

Tsukiji


Fisua


Lissää fisua


Tällasilla peleillä ne vetää tuol välillä aika kovaakin vauhtia


Tietty tää kaikki hässäkkä kaipaa myös poliisisetää


Ja sit junan ikkunasta otettua Hokkaidon maisemaa


Auringonlasku

Koomainen sunnuntai kuuluu tahan reissuun!

Tajusin tassa tanaan Roppongin katuja tallatessani, etta tasan kaksi viikkoa sitten oli ihan sama olo; ei nimeksikaan unta takana yli vuorokauteen ja siita johtuva kooma ja krapula,uneen vaipuu heti, kun istahtaa paikalleen hetkeksi.

Nyt on joka tapauksessa pienet paikkarit otettu ja kylla siita Roppongistakin sai ihan ammennettua. Alue on tosi modernia ja ilmeisen kallista. Ihan kivannakoisia juttuja ainakin mun makuun. Kavaisin modernin taiteen museossa, jossa oli nayttely, jonka oli kyhannyt liikuntarajoitteisille perustetun Nemunoki-koulun oppilaat. Googlella voi ettia infoa Mariko Miyagin nimella.

Ainoa asia, mika tanaan oikeasti harmittaa on, etta tein virhearvion lahtiessani takas Tokioon. Syy tanne tuloonhan oli se, etta junamatka Sapporoon lyhenisi puoleen verrattuna Naganosta lahdettaessa. No, mina poika olin unohtanut ottaa hakukoneessa ruksin pois "Airline" kohdasta, joten yllattaen se matka-aika sitten kuitenkin venahti sinne 10 tuntiin. Eipa auta itku markkinoilla, huomenna lahto ja silla selva.

Markkinoista puheen ollen tanne tulossa on pari hyvaakin puolta: tanaan uni tulee varmasti aikaisin, joten aamulla voisi herata siina kuudelta ja paukkia vihdoinkin sinne Tsukijin kalatorille allistelemaan. Lisaksi tuli tosiaan tuo Roppongi vilkaistua, mika ekalla viikolla jai aikomuksista huolimatta myos tekematta. Kyl tas kaupungis tosiaankin on nahtavaa.

Ja sitten taas niita kuuluisia:

Yllattavan moni kujakissa on taalla ottanu siipeensa


Roppongi, taustalla Mori Tower


Metallinen hamahakki, avaruusolio tai mika lie


Jaapponilaista arkhitektuuria


Tama seina on pimealla valaistu


Tahan sai laittaa omia ILOVEU-viesteja, sijainti Museum of Contemporary Art, Mori Tower