Sayonara, Hokkaido!

Tässä vikat sanat Sapporosta.

Eilen päivä meni kaupunkia kierrellen ja illalla käytiin parilla tuopilla ja maistelemassa vähän lisää herkkuja. Japsit todellakin taitaa tän ruokapuolen. Suomessa baarista saa sen tuopin kylkiäiseksi niitä vanhoja suolapähkinöitä tai perunalastuja, mut täällä vedetään kaalia jossain soossissa, friteroitua kanannahkaa, wasabisimpukkapalasia yms. kivaa.

Tänään kävin sitten Toya-järvellä, joka on parin tunnin junamatkan päässä Sapporosta. Sinänsä vähän ikävänä yllätyksenä tuli, että tää kristallinkirkas järvi ei omannut yhtäkään uimarantaa, vaikka hotellia olikin pistetty rantaviiva täyteen. Otin lautan Nakajima-saarelle ja päätin ottaa siellä ohjat omiin käsiin. Uikkarit päälle yleisövessassa ja ei muuta ku järveen. Teki hyvää siihen asti, kunnes tajusin, että oon kahden rannalla oleilevan täyskasvuisen joutsenen reviirillä. Tuli vähän kiire pois vedestä kun iso lintu lens suoraan siihen viereen ja alko kuumottamaan siel perässä. Onneks ei tullu piiskaa, juoksin heti kun sain vaan kunnon otetta pohjasta! :)

Myöhästyin junasta takaspäin tullessa, mutta se oli osittain hyvä juttu, koska näin auringonlaskun merenrannalla. Oli muuten kaunis näky kun iso punanen mölli laskeutu vuorien taa ja koko taivaanranta jäi hohtamaan punaisen, sinisen ja violetin sävyjä.

Takas naon kämpille päästyäni oli vuorossa matkan tärkein koitos: Nattoo. Vain kaksi sanaa: HYI HELVETTI! Huomenna joka tapauksessa juna vie takas Honshulle, tarkemmin ottaen Hirosakiin. Siellä maanantaina taidotreenit. Tiistaiaamuna otan junan Moriokaan, hengaan siellä muutaman tunnin ja jatkan matkaa Tokioon. Siellä siis myöhään tiistai-iltana. Sit pari päivää ihmettelyä ja ei muuta ku takas kotiin.

Japanilaista merenrantaa


Lauri emon laivalla


Saavutin jonkinlaista suosiota, tässä yksi reissun parhaista kuvista


Mun uimaranta


Ilkeä eläin


Natto maistui (ei itse asiassa kuitenkaan niin kauheeta ku luulin)